28. toukokuuta 2009

Hautaan valmis viisikymmenvuotias

Oliver Tickell kirjoittaa päivän Guardianissa sopimuksesta, joka tänään täyttää 50 vuotta. Sopimuksen mukaan sopijapuolten, milloin tahansa toinen haluaa tehdä jotain toista kiinnostavaa, tulee
"konsultoida toista jotta näkökannat voidaan sovittaa toisiinsa yhteisellä sopimuksella". Osapuolten tulee "pitää toinen toisensa täysin informoituna kaikista aktiviteeteista ja työohjelmista, jotka saattaisivat kiinnostaa toista". Ja tilastotieteen alueella sopijapuolet sitoutuvat "konsultoimaan toinen toistaan pystyäkseen käyttämään mahdollisimman tehokkaasti informaatiota, resursseja ja teknistä tilastohenkilökuntaa suhteessa kaikkiin tilastollisiin projekteihin, joissa molemmilla on intressejä".
(Käännökset ovat minun, englanninkielinen alkuperäisteksti löytyy linkin takaa).

Sopijaosapuolet ovat Maailman Terveysjärjestö WHO (World Health Organization) ja Kansainvälinen Atomienergiajärjestö IAEA (International Atomic Energy Agency). Toisen tehtävänä on "taata kaikille ihmisille mahdollisimman korkea terveyden taso", toisen tehtävänä "kiihdyttää ja laajentaa atomienergian panosta rauhan, terveyden ja hyvinvoinnin takaamiseksi maailmassa".

Tickell kirjoittaa, että vaikka sopimusteksti painottaa molemminpuolisuutta, sopimus on käytännössä toiminut vain yhteen suuntaan. IAEA:n intressien vastaisia tutkimustuloksia on jätetty julkaisematta, ja asiaan puuttuneita tutkijoita palkittu potkuilla. (Kiinnostava linkki Suomeen on, että jutussa mainittu WHO:n ex-tutkija Keith Baverstock toimii parhaillaan Suomessa Kuopion yliopiston professorina).

Tällaisen toiminnan lopputulemana Tickellin mukaan on, että WHO:n hyväksymät mallinnukset aliarvioivat matala-aktiivisen säteilyn vaikutuksia 100-1000-kertaisesti.

Tickell päättää siteeraamalla Chris Busbya, joka toimii tieteellisenä sihteerinä järjestössä European Committee on Radiation Risk ja professorina Ulsterin yliopistossa:
"WHOn alisteisuus IAEA:lle on avainosa systemaattista ydinriskin väärennöstä, jota on harrastettu Hiroshiman päivistä alkaen. Sopimus luo intressikonfliktin, jota ei voi hyväksyä: YKn terveyttä edistävä järjestö alistetaan palvelemaan niitä, joiden pääkiinnostus suuntautuu ydinenergian lisäämiseen. WHO-IAEA -sopimuksen purkaminen on välttämätön ensiaskel WHOn itsenäisyyden palauttamiseksi ja tutkimuksen tekemiseksi ja julkaisemiseksi ionisoivan säteilyn todellisista terveysvaikutuksista."

Lähde: guardian.co.uk

27. toukokuuta 2009

Kaikki mitä aina olet halunnut tietää liikennebiokaasusta

Osoitteessa liikennebiokaasu.fi on avattu vertaistukiverkko kaikille biokaasuauton hankinnasta tai biokaasun liikennekäytön edistämisestä kiinnostuneille. Kaikki mitä aina olet halunnut kysyä aiheesta on nyt mahdollista naputella sivun keskustelufoorumille, ellei usein kysyttyjen kysymysten listaa selaillessa asia jo selviä.
Lähde: liikennebiokaasu.fi

Mikä yhdistää Isä Mitroa ja Ari Vatasta?

Vastaus: eurooppalainen ilmastopolitiikka. Joudun ehkä selittämään:

Olen kauan ihmetellyt, miten yrittäjäpuolue kokoomus voi kuulua Euroopan parlamentin konservatiiviseen ryhmään (EPP-ED). Yrittäjyys merkitsee riskinottoa ja oikeistolaisuus perinteisesti arvostaa vapautta itseisarvona, turvallisuutta sen välinearvona (kuten Terho Pursiainen asian muotoilee artikkelissa joka löytyy kirjasta “Nykyajan etiikka. Keskustelua ihmisestä ja yhteisöstä””, 2005). Vasemmistolla itseisarvona on Pursiaisen mukaan turvallisuus ja välinearvona vapaus.

Konservatiivisuudella taas ymmärrän suunnilleen samaa kuin ortodoksikirkko Isä Mitron tapauksessa. Konservatiivisuus näyttää tarkoittavan vankkaa ankkuroitumista historialliseen traditioon, johonkin sekä kollektiiviseen että vanhaan. Mikä saa siis yksilöä, vapautta ja riskinottoa arvostavan puolueen ankkuroitumaan niin lujasti siihen mikä on tuttua ja turvallista historiallisesti katsottuna?

Haluaisin ymmärtää näiden asioiden yhteyden nimenomaan ilmastopolitiikan kannalta, koska siinä vastakkaiset linjat näyttävät kulkevan sekä (entistä) oikeisto-vasemmistolinjaa että turvallisuus-turvattomuusakselia että vanha-uusi -jaottelua myöten.

Ulrich Beckin toteamus kirjassa “Nykyajan jäljillä”, 1995, auttaa vähän:
Vasemmisto-oikeisto -metaforaa, joka syntyi porvarillisen yhteiskunnan myötä, on luultavasti mahdotonta kukistaa ilman sille esitettyjä vaihtoehtoja. Politiikan ja konfliktin koordinaatit tullaan vastaisuudessakin aina alkuun varovasti ja hypoteettisesti sijoittamaan kyseiselle akselille, minkä jälkeen niitä lähestytään eräänlaisella käsitteellisellä taikavarvulla, lähtökohtana dikotomiat turvallinen-turvaton, sisällä-ulkona ja poliittinen-epäpoliittinen. Tässä jokainen meistä kohtaa kolme tärkeää kysymystä: Mikä on asenteesi 1) epävarmuuteen, 2) muukalaisiin ja 3) yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuuteen?

Oras Tynkkynen kommentoi (tietämättään) tätä kysymystä kirjoittamalla blogissaan siitä, miten ilmastomyönteinen ääni Sirpa Pietikäiselle voi mennäkin ilmastokielteiselle Ari Vataselle, tai homoseksuaalien oikeuksia puolustavan Johanna Korhosen tuki perinteistä perhemallia puolustavalle Hannu Takkulalle. Kokoomuksen ja keskustan sisällä on siis Tynkkysen teesin mukaan iloinen sekoitus konservatiivisia ja liberaaleja, vanhaan ja uuteen keskittyjiä, toisin kuin vihreiden. Myös Satu Hassi on aiemmin väittänyt, ettei konservatiivisuus tai liberaalius EU-parlamentissa koske vain ilmastopolitiikkaa vaan yhtä lailla suhtautumista epävarmuuteen ja muukalaisiin muilla elämänalueilla, Beckin sanoja käyttääkseni.

Isä Mitron tapaus puolestaan aktualisoi Beckin kolmannen kohdan: mikä on poliittista, mikä epäpoliittista? Voiko pappi tehdä politiikkaa, vai onko säilytettävä tiukka sektorijako, jossa uskonnollinen ja poliittinen kuuluvat eri kaapujen hoidettaviksi? (Mielenkiintoisen tilanteesta tekee erityisesti se, että vastakkain kirkon konservatiivisen asenteen kanssa tässä on joutunut oikeusministeri Tuija Brax, jonka puolue ei ainakaan puoluetovereiden todistusten mukaan noudattele konservatiivista asennetta).

Vastaan kysymykseen sekoittamalla kirkon ja politiikan vielä kertaalleen. Tukholman piispaksi valittiin juuri julkilesbo. Siis ei vain nainen, vaan vielä homoseksuaali. Keskiverto tukholmalaisen vuosittaiset hiilidioksidipäästöt viime vuosina ovat laskeneet neljästä tonnista kolmeen ja tavoitteena on kaksi. Keskiverto länsimaalainen muutoin päästelee 10 tonnin luokassa. Tällä esimerkillä yritän sanoa, että kirkossa ja politiikassa tehdyt päätökset ehkä kertovat yleisestä asenteesta, joka voi olla sama sektorista riippumatta. Ruotsissa tämä asenne ei jostain syystä ole taaksepäin katsominen, vaikka pääministeri tuleekin paikallisesta kokoomuspuolueesta.

Mikä siis yhdistää yrittäjyyden ja vapauden sekä konservatiivisuuden ideat juuri Suomen kokoomuksessa? Ainoa tapa, jolla pystyn ne loogisesti ymmärtämään on, jos yksilönvapauden korostaminen itse asiassa on eilispäivänä vallinnut yleinen asenne, johon on turvallista tukeutua, ellei halua mitään uutta.

Markus Jansson artikuloi tämän kokoomuslaisen linjan näin:

Kyllä, arvasit oikein...syön lihaa, kannatan ydinvoimaa, suosin yksityisautoilua, enkä harrasta kierrätystä. :-)

Kuvasta näkee, että kyseessä on valkoinen mies. Joukosta jää siis puuttumaan enää sana “hetero”.

Janssonin eurovaaliehdokas on Ari Vatanen, jota vankemmin taaksepäin ei ilmastokysymyksessä monikaan poliitikko katsele. Herää kysymys, koska vapautta aidosti arvostavien, eteenpäin katsovien ja heittäytymään uskaltavien yrittäjien joukkomarssi ulos puolueesta alkaa. Maailman energiainfrastruktuuria rakennetaan nyt uudelleen, fossiiliset vaihdetaan uusiutuviin, eikä kokoomus yrittäjien eteenpäin suuntautumista näillä asenteilla ainakaan tue. Taaksepäin katsoessa Suomessa näkee energiantuotannon alueella nimittäin lähinnä ydinvoiman. Väite ydinvoiman “turvallisuudesta” saa aivan uuden syvyyden - se on turvallista merkityksessä tuttua.

Oikeisto haastaa siis vasemmiston tänään turvallisuushakuisuudessa. Perinteiset dikotomiat ovat totisesti koetuksella. Se taas selittyy ehkä sillä, että ollaan tilanteessa, jollaisia ei olla ihmiskunnan historiassa ennen koettu.

Minna Näsman

25. toukokuuta 2009

Vuoden viherpesijä on Vattenfall

Vuoden viherpesijäksi on Tanskaan kytköksissä olevien kansalaisliikkeiden toimesta valittu Vattenfall. Climate Greenwash Award 2009 myönnettiin Kööpenhaminassa World Business Summit of Climate Change -tapahtuman aattona. Tanskan hallitus sai erikoismaininnan ko. tapaamisen järjestelyjen helpottamisesta, tuen vetämisestä pois tuulivoimalta ja epäonnistumisesta Kioton tavoitteiden saavuttamisessa.
Lähde: www.climategreenwash.org

24. huhtikuuta 2009

Seuraavat 100 000 vuotta

Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen turvallisuudesta käydään, kuten eilen esitetyn Silminnäkijän juonnossa todetaan, hyvin vähän julkista keskustelua. Sellaisen avaajana TV2:n dokumentti toimii hyvin. Teollisuusmiesten ja tiedemiesten käsityksissä on vielä huomattava määrä poikkeamia, minkä Säteilyturvakeskuskin vakuuttaa ottavansa huomioon, kansalaisten terveyttä ja turvallisuutta puolustaessaan.
Lähde: www.yle.fi
Greenpeace jatkaa keskustelua järjestämällä 8.5. seminaarin, jossa nimekkäiden ulkomaalaisten tutkijoiden käsityksiä asiasta pääsee kuulemaan elävänä. Selvästikin syytä asettua keskusteluetäisyydelle olisi useammalla suomalaisella alan toimijalla. Näitä luennoitsijoita ei voi mielen ja ruumiin terveyteen vetoamalla jättää kommentoimatta, edes TVO, kuten em. dokumentin tapauksessa.
Lähde: www.greenpeace. org

17. huhtikuuta 2009

Aurinkolämmön eurooppalainen potentiaali

Aurinkolämpö voi vastata puoleen Euroopan kiinteistöjen ja veden lämmitystarpeesta vuonna 2050. Miten siihen päästään, esittelee the European Solar Thermal Technology Platform (ESTTP) viime vuoden joulukuussa julkaistussa strategiassaan.
Lähde: www.renewableenergyworld.com

8. huhtikuuta 2009

Älykkäästi luonnon voimin

Uusi Luonnonvarastrategia on valmistunut ja luovutettu pääministerille. Poimintoina strategiasta voi nostaa materiaalien kiertoon palauttamisen ja sulkemisen ajatuksen kuten tässä esimerkissä:
Edistetään paikallisten bioainesten, kuten lietteen ja tuhkan, kierron sulkemista sekä palauttamista osaksi ravinnekiertoa. Edistetään kiertoon palauttamisen sekä kierron sulkemisen luomia liiketoimintamahdollisuuksia.
Ymmärrykseni mukaan voisi siis tapahtua jotain esimerkiksi sillekin hulluudelle, että Marokosta ostetaan ja kuljetetaan koko ajan lisää kasvilannoitteita, jotka loppupäässä läjitetään Sipooseen olemaan (kuten jäteveden puhdistuslaitoksella talteen otetuille typelle ja fosforille käy pääkaupunkiseudulla).
Biojalostamojen perustaminen tulee ideana numero 2, hajautettujen tuotantomallien luominen ideapaikalla nro 8. Kolmantena nostona voisi ottaa kiviaineksiin liittyvän vision, jolla voisi olla käytännön merkitystä esimerkiksi mietittäessä uraanikaivosten avaamista Suomeen:
Laaditaan kansallinen mineraali- ja kiviainesstrategia, jossa tarkastellaan mineraalien ja kiviainesten pitkän aikavälin käyttöä.
Tämä lause esiintyy siis raportissa, jonka kehys korostaa Suomen globaaleina luonnonvaravahvuuksina paitsi biomassaa, puhdasta vettä, jolle uraanikaivoksissa syntyvä jäte on uhka. Sama strategia tähtää monin tavoin materiaalivirtojen käytön tehostamiseen niin, että mahdollisimman vähän luonnonvaroista tarvitsisi jatkossa enää luokitella jätteenä. Käytetyn uraanipolttoaineen tapauksessahan jätteen osuus nousee nykyisellään 96 prosenttiin ja se on sijoitettava peruskallioon seuraavien satojen tuhansien vuosien ajaksi.

Älykkäämmälle luonnonvarojen hyödyntämiselle on ainakin tilausta.
Lähde: www.sitra.fi

6. huhtikuuta 2009

Raportoimatta jäänyt ydinvoimakeskustelu

Pyhäjoen lukion Pauhasalissa järjestettiin 4.4. keskustelutilaisuus, johon oli saapunut nimekästä väkeä ympäristöministeristä kansanedustajiin ja kommentteja kuultiin suunnilleen kaikilta tahoilta kuntalaisista europarlamentaarikkoon. Siihen nähden on omituista, etten löydä asiasta tietoni mukaan Kalevassa 5.4. julkaistua juttua netistä, enkä mitään muutakaan mediaraportointia tilaisuudesta. Onneksi järjestäjätaho Pro Hanhikivi ry kirjasi ylös mielestään oleelliset osat keskustelua. Pöydällä ovat aika tarkasti kaikki ydinvoimaan liittyvät argumentit.
Lähde: www.prohanhikivi.net

3. huhtikuuta 2009

Ei olekaan

Helsinki on onnistunut luomaan itsestään kuvan kestävän kehityksen kaupunkina, ainakin Helsingin Sanomien silmissä. Lehti ei perustele käsitystään, vaan lähtee siitä itsestäänselvyytenä uutisessa, joka nyt paljastaa kuvan kyseenalaisuuden. Kansainvälisen tutkimusryhmä on nimittäin tullut tulokseen, että Helsingissä ei todellakaan olla kestävän kehityksen kärjessä. Tuloksena on otsikko "Helsingin kehitys ei olekaan kestävällä pohjalla".
Lähemmän tarkastelun arvoista olisi, millä keinoin Suomessa yleisemminkin pidetään yllä omakuvaa kestävyydestä alueilla, joilla totuus on toisenlainen. Toivottavasti mm. Helsingin Sanomat herää tarkastelemaan tätä ilmiötä kriittisesti ja miettii, mistä lähteistä, millaisia argumentteja tulee painettua lehteen totuuksina.
Lähde: www.hs.fi

2. huhtikuuta 2009

Uutta ajattelua kunnissa

Hiilineutraalien kuntien (HINKU-hanke) esittelyvideolla mainitaan muutamia mielenkiintoisia esimerkkejä siitä, miten monia ongelmia voidaan ratkaista yhtaikaa. Yhtenä esimerkkinä Parikkalan edustaja kertoo, miten ilmastonmuutos-, öljy- ja lannoiteriippuvuus- sekä rehevöitymisongelmia voidaan ratkoa keräämällä järvestä levämassaa ja tekemällä siitä biokaasua ja lannoitteita. Testit on tehty, tulokset ovat lupaavia, seuraavaksi tarvitaan biokaasulaitos.
Lähde: wwwi.ymparisto.fi

1. huhtikuuta 2009

Etanoli ehti ensin

Uusien tekniikoiden vakiintumisessa määräävää ei välttämättä ole tekniikan laatu tai taloudellisuus. Mikä vaihtoehdoista valtaa alaa ja yleistyy käyttöön riippuu merkittävällä tavalla myös nopeudesta. ST1 avaa tänään kolme jakelupistettä jäteperäiselle etanolipolttoaineelle. Siirrolla se antaa etanolille tukevan etulyöntiaseman biopolttoaineiden joukossa Suomessa. Hyvää St1:n tuotteessa on hajautettu tuotanto, jäteperäiset raaka-aineresurssit ja 80%:n kasvihuonekaasupäästövähennykset fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna.
Nautinnollista on lukea myös aiheeseen liittyviä VTT:n mainostekstejä. Nyt aletaan kilpailla oikeista asioista.
Lähde: www.st1.fi

28. maaliskuuta 2009

Lisää uusiutuvaa energiaa energiastrategiaan

Odotellessamme IRENAn profiloitumista Suomessa voi käydä WWF:n sivuilta lukemassa mitkä mahdollisuudet uusiutuvan energian käyttöön maassamme olisivat. Pienet energiajärjestöt, MTK ja WWF ovat kertoneet kansanedustajille, miten hallituksen ilmasto- ja energiastrategiassa olevia lukuja voi käytännön kokemusten valossa korjata. Ylöspäin.
Lähde: www.wwf.fi